Sultanahmedin ihmeitä Porvoon mitalla

Aamulla herätin molemmat seuralaiseni sovitusti klo 8. Nuorempi oli kokolailla naama nurinpäin: eikö lomallakaan saa nukkua. No, ei tietenkään saa!! Hotellin aamupala aurinkoisella kattoterassilla maistui muille, paitsi sille joka oli ajatuksissaan vielä peiton alla. Hotelli muuten osoittautui loistovalinnaksi: muutaman minuutin kävely suosituimpiin nähtävyyksiin, mm. Hagia Sofia naapurikorttelissa.

Yhdeksältä oltiin jo päivän ensimmäisessä kohteessa Topkapin palatsissa. Museokorteilla sisään ja suoraan haaremiin ilman jonoja, kun olin sellaisen vinkin Tripadvisorista lukenut. Topkapın palatsi on Istanbulissa sijaitseva palatsi, joka toimi vuosina 1465–1853 Ottomaanien valtakunnan hallintopaikkana, sanoo Wikipedia. Ja upea palatsi olikin: useita rakennuksia, upeasti koristeltu jalkavaimojen haaremi, huvimajoja, puutarhoja, ruusuja, jalokiviä ym. Ja aivan paraatipaikalla Bosporin salmen rannalla. Pari tuntia kului kierrellessä ja nuori mieskin jo pikkuhiljaa heräili.

Seuraava kohde oli aivan naapurissa eli Hagia Sofia. Kirkoksi rakennettu 537, mutta muutettu moskeijaksi 1453. Nyt rakennus on museona. Täällä museopassit osoittivat toimivuutensa. Jono oli sen verran pitkä, että oltaisiin varmaan vieläkin jonossa ilman niitä. Upeahan sekin oli, osin remontissa sisätiloistaan. Kaksi nähtävyyttä vaati pienen paussin ja cappucino maistui vallan hyvältä. Kalle meni hotellille lepäämään ja me löhdettiin Petrin kanssa katsastaan naapurustoa jalkaisin. Huomattiin, että Istanbulissa on ainakin 100 000 ruokapaikkaa! Vieri vieressä isompaa ja pienempää ja sisäänheittäjistä osa on ärsyttävän innokkaita. Tää on just sitä Turkkia mikä ei iske meikäläiseen. Muuten Istanbul on kyllä toista maata kuin rantakohteet.

Hetken harhailun jälkeen haettiin Kalle hotellilta, mentiin lounaalle ja sen jälkeen päiväunille. Nukuttiin ihan KAIKKI. Ihmeellistä, joka mut tuntee. Päiväunien jälkeen suunnattiin parin minuutin päähän Basilica Cisterniin. Se on maanalainen vesisäiliö, johon mahtuisi 100 miljoonaa litraa vettä! Onneksi vettä oli nyt vähän vähemmän, niin ei hukuttu. Vesisäiliön kattoa kannatteli pylväät, jotka oli kauniisti valaistu, veden päälle oli rakennettu kävelysillat ja vedessä uiskenteli kaloja. Pimeydessä soi tunnelmallinen musiikki. Ainoa romanttisia tunnelmia vähän veroittava tekijä oli lapsiryhmistä lähtevä innostunut ja vähemmän innostunut kiljunta. Joka tapauksessa mun suosikkini. Täällä oli kuvattu Bond-leffa "From Russia with love". Mikä sekin on? Venäjältä rakkaudella? Kalle sanoi, että se on James Bond Istanbulissa. Ihan suora käännös siis :)

Vesisäiliöstä parin minuutin päässä oli vielä Sininen moskeija, jonka ovella hetken odotimme rukoushetken päättymistä. Muslimithan rukoilee viisi kertaa päivässä ja moskeija on suljettu aina 45 min ennen ja 30 min jälkeen rukousajankohdan. Tarkkaan pitää siis turistin käyntinsä ajottaa, jos meinaa sisään päästä. Olimme hyvin varustautuneita moskeijakäyntiin, kun mulla oli huivi ja kaikki. Tai siis niin luulimme, kunnes Kallea lähestyi takavasemmalta moskeijan sisällä mies, joka kysyi: "Where is your scarf?" Hieman oli miehellä hölmistynyt ilme, kun Kalle kääntyi ja mies huomasi, ettei se enkelikiharainen ilmestys ollutkaan nainen :) Pyyteli kovasti anteeksi, mutta lohdutin että "You are not the first one". 

Ja kun kerran vauhtiin päästiin, niin ladattiin Istanbulcardiin lisää rahaa ja otettiin ratikka alle. Kätevä oli tämäkin kortti, vähän kun Lontoossa Oyster, mutta tätä pysty käyttään kaikki kolme. Portista vaan sisään ja kortti seuraavalle. Täällä on siis ratikkapysäkillekin portit. Ratikalla mentiin Galatan sillan juureen ja siitä sillalle ihmettelemään kalastajia ja Bosporin laivaliikennettä. Silta on kaksikerroksinen ja alatasolla oli kymmeniä ravintoloita, joiden sisäänheittäjät vasta päällekäyviä olikin. No way! Sillalta tultiin jalkapatikassa hotellille. Ihan summamutikassa osattiin takaisin. Pieni hiki pukkasi pintaan, kun lämmintä on n. 25, joten suihkun ja levon kautta syömään. Taas. Kallen tehtävä oli valita iltaruokapaikka ja Tripadvisorista (yllättäen) valikoitui ravintolaksi Babylonia Garden. Hyvää oli. Ja tällä kertaa jaksettiin jälkkäritkin.

Nyt maataan jo vattan vieressä hotellilla. Ei puhettakaan, että bilettäis enää missään tähän aikaan.  Mistähän tää kertoo? Huomenna vaihdetaan maisemaa "uudelle puolelle" Ilgin asuntoon. Pidetään peukkuja, että olis hyvä valinta. Kiitokset muuten kaikille kommentoineille! Taas on sama ongelma kuin aiemmassakin blogissa, että vastaukseni kommentteihin häipyy jonnekin ulkoavaruuteen, sorry. Jatkakaa silti sitkeesti. Niin mekin. Ihana reissu :)