Kotimatkalla

Viimeisenä iltana käytiin syömässä Rumeli meyhanesissa. Viimeisenä iltana voi palata sinne, missä oli paras ruoka ja paras tunnelma. Muuten pitää aina vaihdella. Se oli nyt täällä. Otettiin kaikki lammasta eikä yhtään villalta maistunu! Maailmanparannuskeskustelu numero 4 saavutti jo elämää suurempia mittasuhteita, aiheena mm. yleinen asevelvollisuus vs. palkka-armeija, sukupuoliin kohdistetut odotukset ja yleistykset , älyykkyys vs. viisaus. Osallistuin keskustelun feministi-osuuteen.

Aamu aukesi pilvisenä eli ennen kuutta oli parvekkeella topissa melkein vilu. Kuka käskee herätä niin aikaisin... Onneksi aurinko vei pilvet ja saatiin upea viimeinen aamupäivä. Nautittiin auringosta, Kalle hitaasta heräämisestä. Pakkasin kamat kasaan. Hyvin mahtui yhteen kassiin, myös ostokset (n. 500g). Painoa kassille tuli 17 kiloa eli ei tarvinnut ylipainoa pelätä. Paitsi omaansa. Syöty on kyllä kaksin käsin ja koko ajan eli varmasti useampia kiloja plussaa. Mutta niin se pitää ollakin. Kun pääsee töihin, voi olla taas helposti syömättä mitään.

Vuokraemäntä Ilgi tilasi taksin, vähän siivottiin silmänlumeeks, roskat rappukäytävään, avaimet jemmanimiseen paikkaan ja haikeat jäähyväiset ihanalle asunnolle Baskurt Sokak 49/13. Taksimatka kesti kolme varttia lentoasemalle. Tuntuu että Istanbulissa on ruuhka yötä päivää. Matkaopas-lehden mukaan ruuhkaisimmat suurkaupungit on Moskova ja Istanbul. En tiedä haluako Moskovaan... Lento oli ajallaan, ruoka hyvää, laukku tuli. Kaikki siis kohdallaan. Nyt ajellaan jo kohti kotia.

Ihan tällaista kotiinpaluusäätä ei tilattu! Mittari näyttää 11. Voi herrajjestassentään!!! Pari päivää ollaan kotona ja juhannukseks suunnataan Ruoveteen mökille. Huomenna on jo suunnittelupalaveri ruokahankinnoista. Eli syöminen jatkuu. Töihin sitten ens maanantaina, mutta ei kuulkaa ahista yhtään :) Ihan kun olis ollu jo pidempään lomalla, vaikka oon ollu vasta reilun viikon. Ihmeellistä!