Aamulla Kalle sai nukkua vähän pidempään ja vasta kymmenen jälkeen lähdettiin kohi suurta basaaria. Kävellen tietty, kun ei matkaa ollut kuin reilu kilometri. Matkalla poikettiin apteekkiin, kun olin unohtanut Kallen aknelääkkeet kotiin. Kiitti vaan äiti -olisit voinut itekin huolehtia - keskustelu oli jo käyty tulopäivänä. Yhtäkkiä sain loistoidean, että täältähän saa varmasti kaikkea, ilman reseptiä ja puoli-ilmaiseksi. Piti paikkansa! 30 tbl Apocykliiniä vastaavaa 5 liiraa eli alle 2 euroo. Nyt on pojalla lääkkeet.
Basaarissa kierreltiin, ihmeteltiin ja eksyiltiin. Petri aloitti shoppailun, mutta siitä ei voi nyt tarkemmin kertoa, kun Annika & Kimmo lukee tätä blogia (näätte sitten Porvoossa). Olishan siellä ollut vaikka mitä, mutta kun ei vaan pysty! Yllättävän siistiä ja väljää käytävillä, ihan toista kuin Kusadasissa joskun 80-luvun lopussa. Paluumatkalla hotellille hörpättiin vielä kahvit ja cocikset. Me Petrin kanssa vasta huomattiin, että pullossa luki todellakin, että Koka-Kola. Kalle oli huomnnut jo aiemmin, mutta ei ollut sanonut mitään, kun ei kuulemma jaksanut meidän kuivia vitsejä aiheesta.
Saatiin pitää huone vähän pidempään ihan vaan kauniisti pyytämämällä (Of course it's possible for you Madame) ja ennen yhtä tsekattiin itsemme ulos. Hetken piti taksia odotella ja Petri jo ajatteli, että meitä viilataan linssiin. Petri ja ulkomaiset taksit ei sovi kertakaikkiaan yhteen. No, taksi tuli, myöhässä ja Istanbulissa jumalaton ruuhka. Perille päästiin kuitenkin Ilgin asunnolle lähelle Taksimin aukiota. Tai ei nyt perille tälläkään jertaa, mutta lähelle. Petri kuntoili lähes 20 kg painavan kassin kannsa neljänteen kerrokseen ja se todellakin kannatti!
Asunto on aivan ihana!!! Kolme huonetta ja keittiö. Todella hyvällä maulla remontoitu ja sisustettu, tyylikäs, iso parkeke, upeat näkymät Bosporin salmelle. Hinta-laatusuhde todellakin kohdallaan. Me maksettiin tästä 80€ yöltä, nyt hinta on noussut 100 euroon. Ei ihme. Ilgi oli erittäin ystävällinen, mutta tuntui oudolta, että hän otti matkalaukkunsa ja lähti evakkoon, kun me saavuttiin. Missähän se nukkuu nyt? Ilgi oli myös kaunis eli vähän kompensaatiota hotellin respan ihanan pojan jälkeen.
Lounaalle lähdettiin kohti rantaa, ihan perushuttua, mutta OK. Sitten päiväunet (tällä kertaa vaan yksi meistä), loput rentoutui parvekkeella. Petrin kanssa lähdettiin tutustumaan vielä ympäristöön ja sukkuloitiin tiemmme Istikal kävelykadulle. Oli siellä menoa ja meninkiä. Petrille pamahti päälle shoppailuvaihde ja muutama kauppa käytiin ennen kuin löytyi just oikeenlainen valkoinen lyhythihainen paita. Mutta löytyi. Helpotti. Samalla löydettiin myös kiva pikkukatu täynnä ruokapaikkoja ja sinne mentiin sitten syömään, kun haettiin ensin jälkikasvukin mukaan. Ruoka oli hyvää, mutta vähän tuli tunne, että laskussa viilattiin linssiin, joten tippi jätettiin antamatta. Niinhän se menee.
Nyt ollaan jo takasin asunnolla ja miehet tappelee telkkarin kanssa. Ei näy mitään ja eikös siellä ala
kohta jalkapallokin? No, kaikki ei voi olla täydellistä. Pari firman sähköpostiakin pitää vielä lähettää. Ei sitä ihan kokonaan voi lomalla olla.
Ai niin. Aamulla tuli Ninalta tieto, että Kalle pääsi Hatanpään lukion musiikkilinjalle. Jippii!!! Kyllä me melkein jo arvattiin, mutta kyllähän sitä aina loppuun saakka vähän jännittää. Nina oli jo toimittanut todistuksenkin Hatanpäälle ja hoitanut kaikki valinnaiskursseista löhien mallikkaasti. Kiitos Nina <3
Saatiin pitää huone vähän pidempään ihan vaan kauniisti pyytämämällä (Of course it's possible for you Madame) ja ennen yhtä tsekattiin itsemme ulos. Hetken piti taksia odotella ja Petri jo ajatteli, että meitä viilataan linssiin. Petri ja ulkomaiset taksit ei sovi kertakaikkiaan yhteen. No, taksi tuli, myöhässä ja Istanbulissa jumalaton ruuhka. Perille päästiin kuitenkin Ilgin asunnolle lähelle Taksimin aukiota. Tai ei nyt perille tälläkään jertaa, mutta lähelle. Petri kuntoili lähes 20 kg painavan kassin kannsa neljänteen kerrokseen ja se todellakin kannatti!
Lounaalle lähdettiin kohti rantaa, ihan perushuttua, mutta OK. Sitten päiväunet (tällä kertaa vaan yksi meistä), loput rentoutui parvekkeella. Petrin kanssa lähdettiin tutustumaan vielä ympäristöön ja sukkuloitiin tiemmme Istikal kävelykadulle. Oli siellä menoa ja meninkiä. Petrille pamahti päälle shoppailuvaihde ja muutama kauppa käytiin ennen kuin löytyi just oikeenlainen valkoinen lyhythihainen paita. Mutta löytyi. Helpotti. Samalla löydettiin myös kiva pikkukatu täynnä ruokapaikkoja ja sinne mentiin sitten syömään, kun haettiin ensin jälkikasvukin mukaan. Ruoka oli hyvää, mutta vähän tuli tunne, että laskussa viilattiin linssiin, joten tippi jätettiin antamatta. Niinhän se menee.
Nyt ollaan jo takasin asunnolla ja miehet tappelee telkkarin kanssa. Ei näy mitään ja eikös siellä ala
kohta jalkapallokin? No, kaikki ei voi olla täydellistä. Pari firman sähköpostiakin pitää vielä lähettää. Ei sitä ihan kokonaan voi lomalla olla.
Ai niin. Aamulla tuli Ninalta tieto, että Kalle pääsi Hatanpään lukion musiikkilinjalle. Jippii!!! Kyllä me melkein jo arvattiin, mutta kyllähän sitä aina loppuun saakka vähän jännittää. Nina oli jo toimittanut todistuksenkin Hatanpäälle ja hoitanut kaikki valinnaiskursseista löhien mallikkaasti. Kiitos Nina <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti