Ei enää yhtään isin typerää palatsia!!!

Helle sen kun jatkuu ja sitä myöten aurinkoiset aamut parvekkeella. Tänään on tosin tuullut aiempaa enemmän. Äsken piti laittaa jo terassin ovi pienemmälle, kun meinasi tukka irrota päästä. Lämmintä on kyllä vielä 25.

Aamulla oltiin jo kymmenen aikaan Dolmabachen palatsissa. Yritin tilata lippuja ensin netistä - ei onnistunut. Sitten puhelimella, mutta kun en ymmärrä turkkia ja joku vastaaja siellä vaan puhui, niin käveltiin vasn portille. Lippuja ei tarvinnut jonottaa, mutta opastettuja kiertoja jonotettiin vajaat puoli tuntia per kierros. Palatsi on valmistunut 1856 ja toiminut hallintopalatsina Topkapin palatsin jälkeen sekä Ataturkin Istanbulin tukikohtana. Ataturk myös kuoli siellä maksakirrosiin 1938. Hoitajaa kiinostaa aina kuolinsyyt... Palatsissa on 285 huonetta eli melkoinen pytinki Bosporinsalmen rannassa.

Otettiin tietenkin molemmat mahdolliset kierrokset Petrin toiveesta. Ensin oppaan perässä n. 50 ihmisen ryhmässä julkinen puoli ja sitten jonotuksen jälkeen n. 100 ihmisen ryhmässä haaremi. Huoneet olivat upeita, kultakoristeltuja kattoja, kristallikruunuja (painavin painoi 4,5 tonnia), huonekalut ja matot paikallaan. Harmi oli se, että omaan tahtiin ei voinut kierrellä vaan mentiin kuin karjalauma. Eikä kuvia saanut ottaa. Tottelinkin tällä kertaa. Vaikka palatsi yksi upeimpia näkemiämme rakennuksia olikin, niin Petrikin totesi, että onkohan näitä nähty jo liikaa. Kallen kommentti on otsikossa.

Palatsin jälkeen piipahdimme vielä Sultanahmedin puolella maustebasaarissa. Mitään ei ostettu, tietenkään. Kunhan katseltiin. Syötiin lounaaksi oikeen döner kebabit, paitsi Kalle otti iskenderin. Hyviä oli, mutta ei ole Aben voittanutta. Kaikki kebabib ystävät siis Nokialle kirjastoa vastapäätä Toivontorille! Kotiin tultiin ratikalla ja kiivettiin taas ne tutuksi tulleet 300 + 77 rappusta.

 Iltapäiväkahvilla käytiin kotikadun suloisessa kahvilassa. Täällä on joka nurkalla kauppa tai kahvila. Lähikaupan mies kertoi, että hänellä oli joskus suomalainen tyttöystävä, jonka tapasi parturissa Alanyassa "many, many years ago". Muutama sana suomeakin taittui. Pääasiassa täällä ihmiset on tosi ystävällisiä ja auttavaisia. Mm. Istanbulcardin latauksessa saimme heti apua, kun muutaman sekunnin pölvästin näköisenä pyörimme automaatin luona. Neuvoa olemme kysyneet muutenkin turisteina kartta kädessä ja aina on autettu.

Petrin kanssa tutustuttiin myös Taksimin aukioon ja sen ympäristöön, kun ei oltu vielä tarpeeksi kävelty. Nyt pieni lepo ja kohta syömään. iPadin bloggeri taas temppuilee, niin että huonompihermoinen olis jo kiskassu koko hörpäkkeen parvekkeelta Aasian puolelle. Mutta minä se jatkan sitkeesti tällä kertaa iPhonella. Enää yksi kokonainen päivä turkkia ja sitten kohti Suomen helteistä juhannussäätä :)