Eilen illalla tehtiin vielä iltakävely Göremen kylän yläpuolelle näköalapaikalle. Auringonlasku jäi näkemättä, kun pilvet peittivät taivaan. Päivällispaikan sai Kalle valita ja valitsi ravintolan, joka oli auki viidettä päivää. Ravintolaa piti kaksi mummoa, ruokalista oli vaan turkiksi ja listalla oli ehkä kuusi ruokaa. Eikä hintoja lainkaan. Englantia mummo osasi sen verran, että vastasi kaikkeen "Yes - meat". Onneksi lihaton lokakuu meni jo. Oltiin ainoat asiakkaat ja palvelu oli sen mukaista. Alkupalaksi tuotiin tsatsikia, vihersalaattia ja kori täynnä leipää "it's free". Ruoka oli hyvää kotiruokaa, annoksissa kokoa niin, että ei voinut ajatellakaan ottavansa jälkiruokaa eli "ricepudding", ainoa jälkiruoka listalla. Laskua odotimme jännityksellä... 75 liiraa, ei paha. Hyvä mummot!
Aamulla herätin Petrin ennen kuutta ja menimme hotellin kattoterassille katsomaan laakson yllä leijuvia palloja. Pakko oli vielä ottaa kuvia, on se niin ihmeellistä. Sitten vielä unta palloon (siis joillekin) ja aamupalalle yhdeksän jälkeen. Cihan oli onneksi vielä hengissä, valitteli että aina sattuu kylkeen kun nauraa tai kääntyy nukkuessa. Varma diagnoosi: kylkiluun murtuma (kokemusta on). Käskin mennä kuitenkin vielä lääkäriin. Aamupalan jälkeen tavarat kasaan ja kävelylle.
Piti vaan pieni lenkki heittää, mutta kuinkas kävikään. Innostuimme tarpomaan tuntitolkulla. Alkumatka meni nopeasti, kun Petri ja Kalle intoutuivat taas kerran poliittiseen ja maailmanpoliittiseen keskusteluun aiheinaan mm. rikkaiden oikeudet, väestönkasvu, rahan mahti, hiilijalanjälki, vihreiden nousu politiikassa. Itse osallistuin ainoastaan keskusteluun luomuruuasta. Tunnin vaelluksen jälkeen laaksosta löytyi "tea garden", todella keskeltä ei mitään. Kahvilaa piti vanha pappa, joka sanoi että olimme päivän ensimmäiset asiakkaat. Tilasimme Kallen kanssa teet ja Petri appelsiinimehun, jonka pappa puristi tuoreista appelsiineista. Hintoja ei täälläkään ollut tietenkään missään. Kaupan päälle pöytään kannettiin pikkuleipiä ja maapähkinöitä. Pappa piti meille tietokilpailun, kuulimme mm. olevamme Kyyhkyslaakossa, joka tuli yllätyksenä. Meillä ei siis tietenkään ollut mitään karttaa mukana. Ei me tarvita (= kuuluisat viimeiset sanat). Koska Kalle tiesi, että Turkin eka pressa oli Ataturk, mä tiesin että pääkaupunkin on Ankara ja Petri yhden rajanaapurin, niin saatiin kaikki lahjat! Ataturk-avaimenperä ja pari patsasta. Lasku oli 11 liiraa!!! Annettiin 15. Oli niin söpö pappa <3
Laaksosta päästyä avautui edessämme korkealle kukkulalle rakennettu kylä ja linna, jota Petri oli jo ensimmäisenä päivänä ihaillut. Sinne!! Kylä oli Uchisar, täynnä ihanan (ja kalliin) näköisiä rinteeseen rakennettuja hotelleja, just Nupun makuun. Pieniä kivettyjä katuja, upeita maisemia. Linna oli ollut aikanaan suuren kylän keskus, mutta eroosio tuhosi sitä ja ihmiset olivat kaikonneet muihin kyliin. Mutta kyllä nyt taas oli elämää. Linnan huipulle oli rakennettu portaat ja ylhäältä avautui todella huikeat näkymät. Kuva tämän päivityksen lopussa, jos nyt onnistuu..
Linnasta laskeuduttua patikoimme tietä pitkin melkoisessa paahteessa takaisin Göremeen. Ei aavistustkaan paljon tuli kilometrejä, mutta paljon. Tuli todistettua, että kyllä sitä Conversen tennareilla ja farkkuhameella kuulkaa ihan hyvin vaeltaa. Just ehdittiin vielä syömään ja takaisin hotellille ennen kun lähti kyyti lentokentälle. Taas turkkilaisin siivin ilmaan ja Istanbuliin.
Kentällä piti olla vastassa taksi, mutta kuinka ollakaan: ei ollut Stenvikin nimeä yhdessäkän lapussa. Ystävällinen nuori mies soitti taksifirmaan ja selvitti asiaa ja sielä mies sanoi, että en ole vahvistanut varausta. Vaikka kädessäni oli printattu viesti: Your reservation is confirmed. Joopa, joo. Sanoi että
kaikki autot on nyt ajossa, menee 45 minuuttia, että taksi tulee. FORGET IT!! Otettiin sitten tavallinen taksi alle, joka sattui oleen rehellistä sorttia ja päästiin hotellille loppujen lopuksi halvemmallakin, tai ei nyt ihan hotellille, kun ajoi väärälle puolella Hagia Sofiaa. No, siitä oli viiden minuutin kävely.
Hotelli on The Empress Theodora hotel Sultanahmedissa, aivan Hagia Sofia vieressä. Just remontoitu, vessasta puutuu vielä kynnys. Respan poika oli söpö, plussaa siitä. Samoin vaatekaapista. Hammasmuki olisi vielä kiva lisä. Perillä oltiin lähempänä yheksää, joten syömään suunnattiin tähän lähelle. Ruoka oli hyvää ja reissun kalleinta myös. Täällä on selvästi lämpimämpää iltaisin kuin Göremessä, ei tarvi pitkähihaista. Pienen kävelyn ja parin valokuvan jälkeen taas hotellilla. Unta palloon kohta, herätys on aamulla klo 8. Eli ihan inhimilliseen aikaan, suuntana Topkapin palatsi.
Piti vaan pieni lenkki heittää, mutta kuinkas kävikään. Innostuimme tarpomaan tuntitolkulla. Alkumatka meni nopeasti, kun Petri ja Kalle intoutuivat taas kerran poliittiseen ja maailmanpoliittiseen keskusteluun aiheinaan mm. rikkaiden oikeudet, väestönkasvu, rahan mahti, hiilijalanjälki, vihreiden nousu politiikassa. Itse osallistuin ainoastaan keskusteluun luomuruuasta. Tunnin vaelluksen jälkeen laaksosta löytyi "tea garden", todella keskeltä ei mitään. Kahvilaa piti vanha pappa, joka sanoi että olimme päivän ensimmäiset asiakkaat. Tilasimme Kallen kanssa teet ja Petri appelsiinimehun, jonka pappa puristi tuoreista appelsiineista. Hintoja ei täälläkään ollut tietenkään missään. Kaupan päälle pöytään kannettiin pikkuleipiä ja maapähkinöitä. Pappa piti meille tietokilpailun, kuulimme mm. olevamme Kyyhkyslaakossa, joka tuli yllätyksenä. Meillä ei siis tietenkään ollut mitään karttaa mukana. Ei me tarvita (= kuuluisat viimeiset sanat). Koska Kalle tiesi, että Turkin eka pressa oli Ataturk, mä tiesin että pääkaupunkin on Ankara ja Petri yhden rajanaapurin, niin saatiin kaikki lahjat! Ataturk-avaimenperä ja pari patsasta. Lasku oli 11 liiraa!!! Annettiin 15. Oli niin söpö pappa <3
Laaksosta päästyä avautui edessämme korkealle kukkulalle rakennettu kylä ja linna, jota Petri oli jo ensimmäisenä päivänä ihaillut. Sinne!! Kylä oli Uchisar, täynnä ihanan (ja kalliin) näköisiä rinteeseen rakennettuja hotelleja, just Nupun makuun. Pieniä kivettyjä katuja, upeita maisemia. Linna oli ollut aikanaan suuren kylän keskus, mutta eroosio tuhosi sitä ja ihmiset olivat kaikonneet muihin kyliin. Mutta kyllä nyt taas oli elämää. Linnan huipulle oli rakennettu portaat ja ylhäältä avautui todella huikeat näkymät. Kuva tämän päivityksen lopussa, jos nyt onnistuu..
Linnasta laskeuduttua patikoimme tietä pitkin melkoisessa paahteessa takaisin Göremeen. Ei aavistustkaan paljon tuli kilometrejä, mutta paljon. Tuli todistettua, että kyllä sitä Conversen tennareilla ja farkkuhameella kuulkaa ihan hyvin vaeltaa. Just ehdittiin vielä syömään ja takaisin hotellille ennen kun lähti kyyti lentokentälle. Taas turkkilaisin siivin ilmaan ja Istanbuliin.
Kentällä piti olla vastassa taksi, mutta kuinka ollakaan: ei ollut Stenvikin nimeä yhdessäkän lapussa. Ystävällinen nuori mies soitti taksifirmaan ja selvitti asiaa ja sielä mies sanoi, että en ole vahvistanut varausta. Vaikka kädessäni oli printattu viesti: Your reservation is confirmed. Joopa, joo. Sanoi että
kaikki autot on nyt ajossa, menee 45 minuuttia, että taksi tulee. FORGET IT!! Otettiin sitten tavallinen taksi alle, joka sattui oleen rehellistä sorttia ja päästiin hotellille loppujen lopuksi halvemmallakin, tai ei nyt ihan hotellille, kun ajoi väärälle puolella Hagia Sofiaa. No, siitä oli viiden minuutin kävely.
Hotelli on The Empress Theodora hotel Sultanahmedissa, aivan Hagia Sofia vieressä. Just remontoitu, vessasta puutuu vielä kynnys. Respan poika oli söpö, plussaa siitä. Samoin vaatekaapista. Hammasmuki olisi vielä kiva lisä. Perillä oltiin lähempänä yheksää, joten syömään suunnattiin tähän lähelle. Ruoka oli hyvää ja reissun kalleinta myös. Täällä on selvästi lämpimämpää iltaisin kuin Göremessä, ei tarvi pitkähihaista. Pienen kävelyn ja parin valokuvan jälkeen taas hotellilla. Unta palloon kohta, herätys on aamulla klo 8. Eli ihan inhimilliseen aikaan, suuntana Topkapin palatsi.
Ihana matkakertomus taas! Täällä ollaan nojatuolimatkalla mukana teidän menossa :). Erityisen ihastuttavia asioita: Jorma-laakso, palloilu (monessa merkityksessä) mukavat mummot ja papat ja se, että teillä on pakko olla käytössänne enemmän kuin 24 h/vrk kaikesta näkemästänne, kokemastanne ja ehtimisestänne päätellen ja tietäen, että fiilis teillä on silti rento!
VastaaPoistaTeillä on hieno reissu! <3 - tiedetäänpä mitä odottaa....
VastaaPoista