Ja mitä jäi käteen? No, ainakin valokuvia. Taas tuli otettua pitkälti toista tuhatta kuvaa, poistettukin on jo iso osa.
Ja tietysti se, että koskaan ei auta sanoa "ei koskaan". Menin Turkkiin ja pidin Turkista! Rantakohteet ei edelleenkään houkuttele enkä innostunut basaareista enkä markkinameiningistä sisäänheittäjineen, mutta paljon oli nähtävää ja etenkin koettavaa. Matka meni taas ilman suurempia kommelluksia, mutta läheltä piti-tilanteita oli Intian reissua enemmän. Siis sellaisia pieniä kuten, että
rahapussi meinasi jäädä kotiin, taksi ei tullut, mönkkäriopas meinasi kuolla ilmalentoonsa ym. ym.
Säät suosi koko ajan. Aurinkoa riitti, mutta ei ihan liiaksi asti. Sadetta saatiin 15 minuuttia Göremessä, mutta sekin kuivui, kun riittävän lujaa ajettiin. Ihmeellistä on se, että nimenomaan Kalle halusi mönkkäri-ajelulle. Se kun ei ole koskaan ollut millään lailla kiinnostunut autoista tai mopoista. Mautollaankin ajaa tasan paikasta A paikkaan B.
Tällainen usemman kohteen reissu oli taas justiinsa passeli. Kappadokia oli jotain niin erilaista, että sitä ei voinut kuvitella etukäteen. Upea luonto, hyvällä lailla oudot maisemat ja kaiken kruununa kuumailmapallolento. En yleensäkään pelkää korkeita paikkoja, mutta pallossa ei tullut yhtään sellainen tunne, että se olisi ollut jotenkin turvatonta. Ihan ammattimaista touhua. Kansalaisuuksia oli meidänkin pallossa joka lähtöön: Kiinasta, Japanista, Ruotsista, Suomesta, "Nyyjorkista" ja "Lontoosta". Eli ei juurikin niin. Jos on jenkeistä tai Iso-Britannian pääkaupungista, on turha mainita maata. Kaikkihan sen tietää. Me ei kyllä sanottu, että ollaan "Nokialta". Vaikka se on melkein yhtä kuuluisa, kun nuo edelliset.
Istanbul taas oli todellakin suurkaupunki, aivan toista kuin Kappadokia. Kierrettiin kuuluisammat nähtävyydet omaan, sopivaan tahtiin. Monesti paljon hehkutetut nähtävyydet on paikan päällä pettymyksiä, ainakin itselleni on ollut. Esimerkkinä mm. Pyhän Markuksen kirkko Venetsiassa valtavine jonotuksineen. Nyt ei mikään ihan varsinaisesti pettymys ollut (vai oliko Galatan torni??), mutta esim. Hagia Sofia ei TOP10:een noussut. Itseeni suurimman vaikutuksen teki vesisäiliö Basilica Cistern. Komppaan tässä Annikaa :)
Matkoilla ei olekaan tärkeintä nähtävyydet, vaikka ne tottakai tuo oman osuutensa reissuun. Kyllä me niitäkin kierrellään. Tärkeintä on kuitenkin se, että tekee sitä miltä milloinkin tuntuu ja mikä itselle sopii. Tai tässä tapauksessa kolmelle. Kompromisessa on tehtävä, mutta niin että kaikki saa äänensä kuuluviin. Tottakai, kun on matkassa kaksi aikuista, joista toista kiinnostaa historia ja linnat, toista hedelmien valokuvaaminen ja 16v nuori mies, jota välillä ei kiinnosta mikään ja useimmiten eniten maailmanparannuskeskustelut, on joskus jollakulla tylsääkin. Kalle kyllä lähti mukisematta mukaan esim. Bosporinsalmen ristelilylle ("Siis istutaanko siä vaan laivassa?"), mutta luki sitä Money, debt and The New World Order-kirjaansa eikä paljoa korviaan lotkauttanut rantamaisemille. Mikäs siinä. Voihan sitä niinkin risteillä.
Kaikki hotellivalinnat meni nyt nappiin ja Ilgin asunto oli kirsikka kakun päällä. Göremessä kannattaa ehdottomasti yöpyä luolahotellissa, kun sellaisia ei ihan heti monesta paikkaa löydä. Myös se, että oltiin Istanbulissa ekana Sultanahmedin puolella lähellä nähtävyyksiä, oli hyvä juttu. Tutustuttiin siihen puoleen kaupunkia ja sitten "Ilgillä" uudempaan puoleen. Ainakin näin, kun on nuori mies mukana reissussa, asunto on parempi kuin hotellihuone lisävuoteineen. Kalle kun on aina tarvinnut omaa rauhaa. Pienenä se reissussa kysyi: Meettekö te parvekkeelle vai
meenkö mää? Otti Playmobilit ja lähti leikkimään. Samanlainen se on vieläkin. Nyt vaan ottaa kirjan käteen ja kuulokkeet korville. Ja kyllä sitä meikäläinenkin nautti yksinäisistä aamuhetkistä terassilla. Nyt oli hyötyä siitä, että herää aikaisin (toisin kun yleensä hotellihuoneessa). Sai ottaa lehden käteen, laittaa hellemekon päälle ja mennä aurinkoon :)
Lennot meni kaikki ihan aikataulussa. Lennettiin Turkish Airlinesilla kaikki lennot. En nyt kehtaa enää kehua sitä ruokaa (munakoisoa
jahelihatäytteellä mulle ja kanaa miehille paluulennolla), mutta kaikki todellakin toimi. Hintakin oli edullinen, kun hyvissä ajoin varattiin. Eniten tökki (ja hermoja kiristi) tämä blogin päivittäminen! Mutta hetkeekään en ajatellut, että tästä luopuisin. Tai ehkä nyt yhden pienen hetken. Muutama kirosanakin piti suusta päästää. Kuvien liittämisessä oli ongelmia ja kirjoitusvirheitä tulee ihan karmee määrä. Niin kun nyt tähänkin. Suunnittelen konekirjoituskurssia. Blogi osottautui hyväksi, kun tein viimeksi kuvakirjaa Intian matkasta. Nappasin blogitekstin ihan sellaisenaan kirjaan, niin ei tarvinnut muistella, että missähän mikäkin kuva oli otettu.
Kalle ei muuten ymmärrä kuvaamistani. "Onko sun PAKKO taas kuvata!" On
pakko. Tai siis ei ole, mutta kun se on niin mukavaa! Mulla on ihan tavallinen Canonin pokkari (Powershot), eikä aikeissa ole hankkia mitään sen kummempaa. Pokkari on niin helppo pitää mukana. Blogin kuvat (paitsi nämä viimeiset) on kuvattu iPhonella, koska en osaa siirtää kameran kuvia kuin just ja just kotona tietokoneelle. iPhonesta sentään siirrän kuvat jo aika sujuvasti sinne pilveen ja pilvestä pois. Enemmän kuvaan tunnelmia, kaikkea kaunista, rumenkaunista ja elämää. Ja tietty Nuppua.Vähemmän varsinaisia nähtävyyksiä.
Todella monella kulkuneuvolla tälläkin reissulla kuljettiin, kun takseja vältetään kun ruttoa. Voi olla, että Suomessa taksit ei yritä huijata, mutta kaikkialla muualla kokemukseni mukaan turistia yritetään vedättää enemmän tai vähemmän. Istanbulcard osottautui käteväksi, kun sitä pysty käyttään kaikki kolme ja matkoista sai alennusta. Kierrätetään kortti nyt Annikalle ja Kimmolle. Ainakin näillä kulkupeleillä mentiin: lentokone, taksi, ratikka, metro, laiva, kuumailmapallo, mönkijä, hevoskyyti ja tärkeimpänä omat jalat!
Nyt lähdetään juhannuksen viettoon Ruoveteen. Ensin pitää selvittää laskutus ja sähköpostit, joita aina kertyy näin reissun aikana. Pieni miinuspuoli tässä yrittäjäelämässä. Mökillä ei tehdäkään sitten mitään. Paitsi syödään, luetaan lehtiä ja pidetään perinteiset juhannuskisat. Nina on hommannut jo palkinnot. Ruokalista on perinteinen sisältäen mm. täytetyt lätyt, erilaisia makkaroita ja sunnuntaina jätteet. Maanantaina sitten taas töihin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti