Ilmalentoja - ihan tuplasti

Eiliseen vielä sen verran, että iltapäivällä otettiin jalat alle ja käveltiin Göremen ulkoilmamuseoon. Museossa näki kymmeniä luolakirkkoja, suurin osa 1000-luvulta. Kirkot oli kaivettu luoliin ja koristeltu freskoin, mutta muutaman nähtyä oli kyllä nähnyt ne kaikki. Pieni patikkaretki vielä päälle, hotellille ja illalla syömään. Ruoka on hyvää, vaikka maustetumpi intialainen kyllä itselleni vielä paremmin maistuu. Jaetut alkupalat, pääruuat ja juomat (lasi viiniä, paikallinen Efes olut, cocis ja vesi) n. 35€. Intian mittapuussa hirmu kallista, Suomen mittapuussa ei niinkään.

Aamulla oli herätys 4.00, tosin heräsin jo 1.30 etten vaan myöhästy! Näin unta, että ostin 60€:lla lyhytkarvaisen persialaiskissan, jolla oli NELJÄ SILMÄÄ!!! Hei unitutkijat: mitä se tietää?? 4.15 bussi haki meidät Turhiey ballonin toimistolle, pikainen aamupala, nimet koneele (ei sitä nyt enää mitään paperia käytetä), takaisin autoon ja 7km kylän ulkopuolelle. Kuumailmapallo täytettiin silmiemme edessä ja sitten päästiin koriin. Kori oli jaettu neljään osaan, 5 ihmistä per osio. Yks mummo ja pappa tuli meidän "sektoriin", vaikka kiipeäminen kesti kyllä ikuisuuden. Ja sitten ilmaan!

Lentoa ei voi oikein sanoilla kuvailla. Kymmeniä värikkäitä palloja taivaalla, maassa upeat kivimuodostelmat, vanhat luola -asunnot, kyyhkysten pesäaukot, kuivuneet joenuomat... Korkeimmillaan oltiin 600 metrin korkeudessa. Tunti ja 9 minuuttia lennettiin ja laskeuduttiin kauniisti suoraan Hiluxin peräkärryyn! Uskomatonta taituruutta. Lennon jälkeen kaikille (siis myös Nupulle) tarjottiin lasi shamppanjaa. Heti siis sen jälkeen, kun pappa oli vihdoin saatu kammettua korista.

Ja vähän niin kuin mainoksessa: eikä tässä vielä kaikki! Nupun oli tehnyt mieli mönkkäriajelulle ja kun se kohtuuhintaan hotellista (tässä on siis kyllä vaan 5 huonetta, mutta hotelliksi ne tätä sanoo) järjestyi, niin tietty mentiin. Otettiin kaksi mömkkäriä eli Nuppu ajoi yhtä, Petri toista ja minä Petrin tarakalle. Hotellin omistaja nuori mies Cihan lähti oppaaksi ja matkaan mukaan äiti ja tytär jenkeistä. Puhuvat kyllä niin amerikkaa että. Ja todellakin puhuvat! Etenkin tytärtä ei pysäytä mikään.

Aikamoista vauhtia lähdettiin oppaan perään. Jenkkiäiti oli hyvä kuski eikä suomalaiset miehet tietenkään toisiksi jää. Nähtiin kauniita laaksoja ja maisemia mm. Rex valley ja Rose valley. Lisäksi lisänimen Love valley saanut laakso, jonka pohjalla oli kymmennittäin... miten sen blogiin vois laittaa... No, siis valtavia JORMIA tanassa pystyssä. Matkaopas -lehti sanoi niitä fallossymbleiksi.

Kesken reissun alkoi sataa ja ukkostaa, joten Cihan lisäsi vauhtia. Vähän väliä nuori mies yritti trhdä vaikutusta nuoreen jenkkityttöön tekemällä jos jonkinlaista kiemuraa ja luistatusta. Itku pitkästä ilosta voi nyt sanoa. Yksi kieppi liika ja: jätkä lensi korkeessa kaaressa yli mönkkärin, mönkkäri nurin, peilt vaan sinkolivat (selvisi miks ei Nupun mönkkärissä oolut peilejä alunperinkään) , mies mätkähti maahan ja ilmat pihalle. Olis voinu sattua mitä vaan, mutta raapaleilla ehkä selvisi. Saattoi kyllä kylkiluitakin murtua. Onneksi oli paikalla toinen mönkkäriporukka, jonka opas tarkisti vammat (sekä miehen että koneen) ja päästiin jatkamaan takaisin hotellille. HUH, HUH...

Kaiken seikkailun jälkeen turkkilaista pizzaa, pölyt pois suihkussa ja nyt taas hotellin kattoterassilla auringossa. Olipa päivä! Eikä tää ole vielä ees lopussa :)