Heräsin aamusta aikaisin ja menin omalle parvekkeelle, jonne paistoi aurinko täydeltä terältä. Lämmintä oli jo reilusti yli 20. Selailin Matkalehteä, katselin Bosporinsalmen aamuliikennettä, kuuntelin lintujen laulua ja lokkien kirkumista. Istanbulin heräämistä uuteen päivään.
Ekan kerran tällä reissulla piti ihan ite tehdä aamupala. Uudessa keittiössä sekin on hauskaa. Kovin jäi kyllä vaisuksi, kun ei viitsitty ostaa illalla kuin turkkilaista jugurttia, hunajaa, paahtoleipää ja Kallelle jenkkien suosikkia Nutellaa. Mutta upposihan se.
Puoli kymmenen oltiin jo matkalla kohti ratikkapysäkkiä, joka linnuntietä on tosi lähellä, mutta... Oikeasti välissä on 300 porrasta!!! Laskin. Kyllä ne nyt alas menee, mutta ylöstulo on aika hikistä hommaa. Muutenkin täällä on ihan mielettömät korkeuserot ihan keskustassa. Ratikalla menimme satamaan, siitä Bosporinsalmen lauttaan. Otettiin sellainen kokopäiväjuttu eli 1,5 tuntia laivamatkaa, 3 tuntia maissa pienessä A. Kavagin kylässä ja 1,5 tuntia takaisin. Firma oli nimeltään Sehir Hatlan ja hintaa 20 liiraa Istanbulcardilla. Laiva oli iso ja vanha, ei mikään moderni risteilylaiva aurinkokansineen.
Kauniiltahan ne rannan kylät näytti. Talot oli rakennettu aivan veden rajaan ja onneksi isot hotellikolosssit loistivat poissaolollaan. Aurinko paistoi. Risteilyn päätepiste Mustanmeren kupeessa A. Kavahi oli aika turistirysä, tosin kaunis sellainen. Kiipesimme ensin hirveessä helteessä (en valita) puolisen tuntia ylös vuorenrinnettä vanhalle linnalle. Linna oli kyllä ihan onneton. Pari muuria pystyssä eikä muurien päälle päässyt edes ihailemaan maisemia. Hetken lepäsimme ylhääll varjossa ja ei kun takaisin alas. Matkalla poikkesimme "syömään". Lainausmerkit tulee sittä, että ehdimme tilata jo juomat linnan alapuolen ravintolasta ja sitten yritimme tilata ruokia. Lista oli pitkä, mutta viidestä kysymästämme ruuasta niillä oli YHTÄ! Kiitos, mutta ei kiitos. Siis alas kylään.
Kylässä pääsimme rantaravintolan terassille, jossa ruoka oli ihan OK. Kalle tilasi jotain kalaa, jonka nimi ei kertonut meille mitään. Tarjoilija sanoi tarkennusta kysyttäessä, että "grilled" ja näytti käsillään n, 20 cm mittaa. Sellasista kalaa siis. Jälkkäriksi jätskit kadulta ja takaisin laivaan. Kolme tuntia meni nopeasti. Laivamatka meni mukavasti. Petrin kanssa nautittiin masemista, otettiin aurinkoa ja valokuvia. Kalle luki "Money, Dept and The New World Order". Itse en ehkä ihan pitäisi kirjaa lomalukemisena, mutta makunsa kullakin. Nietzsche jäi sentään kämpille.
Kiivettiin sitten taas "kotiin" tullessa ne 300 porrasta. Eikä siinä vielä kaikki. Laskin, että tähän asuntoonkin on 77 porrasta! Ei siis hissiä. En toisin käyttäisi vaikka olisi, mutta... Vaaraa piilee, että täällä menee ihan ylikunnon puolelle.
Illalla käveltiin vielä Istiklal kävelykatua ähes päästä päähän. Valtavasti oli populaa liikkeellä. Kalle ja Petri piti poliittisen väittelyn osan 2. Aiheena nyt mm. työttömyyskorvaus, paskaduunit, rikkaat hyväntekijät, työn arvostus. Pakko oli vähän itsekin osallistua. Mulla kun on niin hyvä työ & työkaverit.
Puoli kymmenen oltiin jo matkalla kohti ratikkapysäkkiä, joka linnuntietä on tosi lähellä, mutta... Oikeasti välissä on 300 porrasta!!! Laskin. Kyllä ne nyt alas menee, mutta ylöstulo on aika hikistä hommaa. Muutenkin täällä on ihan mielettömät korkeuserot ihan keskustassa. Ratikalla menimme satamaan, siitä Bosporinsalmen lauttaan. Otettiin sellainen kokopäiväjuttu eli 1,5 tuntia laivamatkaa, 3 tuntia maissa pienessä A. Kavagin kylässä ja 1,5 tuntia takaisin. Firma oli nimeltään Sehir Hatlan ja hintaa 20 liiraa Istanbulcardilla. Laiva oli iso ja vanha, ei mikään moderni risteilylaiva aurinkokansineen.
Kiivettiin sitten taas "kotiin" tullessa ne 300 porrasta. Eikä siinä vielä kaikki. Laskin, että tähän asuntoonkin on 77 porrasta! Ei siis hissiä. En toisin käyttäisi vaikka olisi, mutta... Vaaraa piilee, että täällä menee ihan ylikunnon puolelle.
Illalla käveltiin vielä Istiklal kävelykatua ähes päästä päähän. Valtavasti oli populaa liikkeellä. Kalle ja Petri piti poliittisen väittelyn osan 2. Aiheena nyt mm. työttömyyskorvaus, paskaduunit, rikkaat hyväntekijät, työn arvostus. Pakko oli vähän itsekin osallistua. Mulla kun on niin hyvä työ & työkaverit.
Löydettiin kävelykadun poikkikadulta erittäin hyvä tuokapaikka: Rumeli meyhanesi. Tarjoilija oli ystävällinen ja osasi sanan suomeakin: lonkero. Hyvä ruoka & parempi mieli. Jos se nyt tästä enää paremmaksi voi muuttua. Nyt ollaan jo asunnolla ja TELKKARIKIN toimii! Näkee jalitsuakin. Laitoin eilen illalla viestiä vuokraemännälle, että kuinka saadaan telkkari toimimaan. Ilgi antoi ohjeet sähköpostilla ja laittoin tänään vielä viestin perään, että tuliko kuntoon. Huolehtivainen vuoraemäntä meillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti